Retkikasvio 3/3.

Kilpisjärvi-Norja-Kilpisjärvi.

Hetken piti harkita lähdenkö Norjaan vai enkö, mutta koska paikka oli ennakkoon suunniteltu tämän retken kääntymispisteeksi, niin lähdin. Hiukan arvelutti viime vuoden kokemukset. Silloin en päässyt perille, lumi tukki tien ylhäällä tunturissa.

Norjassa tunturiin nouseva tie on "yhdenauton" tietä. Kapeaa, kivikkoista ja serpentiinejä. Tänä vuonna sulamisvedet olivat myllänneet tien tosi pahaan kuntoon. Ykkösellä ja kakkosella jurrasin tuon n. 30:n kilometrin pätkän ja pääsin perille. No, olihan siinä muutama pikataival välillä, pääsin viilettämään melkein neljääkyppiä muutaman kerran.

Aikaisemmin kuvattuja lapin kasveja.

http://tuomovirtanen.kuvat.fi/kuvat/Luonto+-+Nature/Kasvit+-+Plants/Lappi/

Mahdollinen suolaheinä, Kilpisjärvi 3.7.2010.

Puskee läpi asfaltin.

Jääleinikki ranunculus glacialis, Norja 3.7.2010.

Aikaisemmilla retkillä tällä paikalla on ollut ihan mukavasti jääleinikkiä, nyt vain tämä yksi puska. Mutta olipa sitä komeampi, laskin 30 kukkaa. Edellinen "ennätys" 3 kukkaa.

Tunturikohokki silene acaulis, Norja 3.7.2010.

Karvakuusio pedicularis hirsuta, Norja 3.7.2010.
Aikaisemmin kohdalle on osunut vain yksittäisiä karvakuusioita. Nyt pienellä alalla n.30. Ehkäpä myöhäisempi ajan kohta avitti tässä asiassa.

Pohjanruttojuuri petasites frigidus, Norja 3.7.2010.

Myös pohjanruttojuuri oli uusi laji tälle alueelle. Kerran aikaisemmin olen löytänyt kuvauskunnossa olevan yksilön, se oli Kilpisjärvellä.

Mahdollinen tunturipitkäpalko arabis alpina, Norja 3.7.2010.

Olin reilun viikon myöhemmin liikkeellä kuin tavallisesti, joten minulle uusia lajeja osui kuhdalle muutamia. Tässä yksi.

Mesimarja rubus arcticus, Kilpisjärvi 4.7.2010.
Viime tingassa muistin tämän kilpisjärven mesimarja paikan.

Kuvaamatta jäi mm. lapinalppiruusu ja arnikki ei löytynyt tutuilta paikoilta.

Suhtaudu varauksella määrityksiin.

Koskaan ei tiedä mitä jää näkemättä, jos ei käy katsomassa.

Retkikasvio 2/3.

Melkein jo perillä, mutta vielä on matkaa kääntöpaikalle.

Olen reilun viikon tavallista myöhemmin liikkeellä, niinpä uusia kasveja tallentuu kennolle mukavaan tahtii. Siniyökönlehti on yllättävän myöhässä, kun vaikka vertaa valkoyökönlehteen.

Lapinkuusio pedicularis lapponica L, Kilpisjärvi 2.7

Siniyökönlehti pinguicula vulgaris, Kilpisjärvi 2.7.

Kurjenkanerva phyllodoce caerulea, Kilpisjärvi 2.7.

Määrittämättä, Kilpisjärvi 2.7.

Valkoyökönlehti pinguicula alpina, Kilpisjärvi 2.7.

Lapinorvokki viola biflora, Kilpisjärvi 2.7.

Ruusujuuri rhodiola rosea, Kilpisjärvi 2.7.

Nurmitatar bistorta vivipara, Kilpisjärvi 2.7.

Kullero trollius europaeus, Kilpisjärvi 2.7.

Uuvana diapensia lapponica, Kilpisjärvi 2.7.

Tunturikurjenherne astragalus alpinus, Kilpisjärvi 2.7.

Suhtaudu varauksella määrityksiin.

Koskaan ei tiedä mitä jää näkemättä, jos ei käy katsomassa.

Retkikasvio 1/3.

Perinteisen kesälenkin kasvikuvasatoa, kuvausjärjestyksessä.

Talvikki on todennäköisesti isotalvikki, jäi ne perhanan lehdet tutkimatta.

Mäntyharjun tähtitalvikki on kolmas kohdalleni osunut. Ensimmäisen kuvasin Norjassa kaksi vuotta sitten ja toisen Muoniossa vuosi sitten.

Enossa kuvattu orvokki on melko varmasti pelto-orvokki.

Ja sitten possahti neljäs tähtitalvikki kohdalle Kuusamossa.

Lemmikki myosotis valkoinen, Mäntyharju 24.6.

Ruusuruoho knautia arvensis, Mäntyharju 24.6.

Talvikki pyrola, Mäntyharju 24.6.
Valkolehdokki platanthera bifolia, Mäntyharju 26.6.
Tähtitalvikki moneses uniflora Mäntyharju 26.6.
Lehtomaitikka melampyrum nemorosum, Parikkala 28.6.
Lehtoukonhattu aconitum lycoctonum, Kitee 29.6.
Orvokki viola, Eno 29.6.
Puna-ailakki silene dioica, Eno 30.6.
Tikankontti cypripedium calceolus, Kuusamo 30.6.
Tähtitalvikki oneses uniflora, Kuusamo 30.6.
Suhtaudu varauksella määrityksiin.

Koskaan ei tiedä mitä jää näkemättä, jos ei käy katsomassa.

Sirolampikorento kuoriutuu.

Seitsemisen kansallispuisto 10.6.2010.

Kaksi kertaa olen päässyt seuraamaan sudenkorennon kuoriutumista, alusta loppuun. Ensimmäinen kerta oli 7.6.2010. sekin seitsemisessä. Silloin jouduin kuvaamaan hiukan liian kaukaa, eikä liikkumatilaa ollut kuin metri sivusuunnassa. Kuvasarja tästä kuoriutumisesta löytyy ---> http://tuomovirtanen.kuvat.fi/kuvat/Kuvasarjat/

Tämä toinen kerta oli paikan suhteen täysosuma, pääsin riittävän lähelle ja liikkumatilaa oli 180 astetta.

On hyvä tietää, että toukkanahasta kuoriutuu aikuinen sudenkorento. Kannattaa kiinnittä huomio suraaviin asiohin;

- kuinka pieneen tilaa korento on toukkanahan sisään "pakattu."

- siipien ja takaruumiin okenemiseen.

- siipien kirkastumiseen läpinäkyviksi.

- korennon värin muodostumiseen.

Kaikissa kuvissa on kelloaika, josta voi seurata tilanteen kehittymistä.

Toukkanahanselkä on ehjä ja siitä tietää,

että kannattaa jäädä seuraamaan tilannetta.

Molemmissa näkemissäni kuoriutumississa tämä,

pää alaspäin roikkuminen, kesti tosi pitkään.

MuTuna sainoisinkin, että siinä levätään

ja kerätään voimia seuraaviin ponnistuksiin.

Viimeinen ponnistus ja takaruumis esiin.

Siivet edelleen tummat ja takaruumis "kasassa."

Kyllä vaan, noin pienestä tilasta se tuli.

Aikaa on kulunut ja korento kiipeää ylös kortta.

Siivet läpinäkyvät ja värin muodostus melkein valmis.

Noniin, 2.5 tuntia ja sinne meni !


Suosittelen Sami Karjalaisen kirjaa Suomen Sudenkorennot, uudistettu painos.


Suhtaudu varauksella määrityksiin.


Koskaan ei tiedä mitä jää näkemattä, jos ei käy katsomassa.