tiistai 24. marraskuuta 2009

Kuuleeko maa.

Suhtaudu varauksella määrityksiin.



Tapahtumapaikka on Kilpisjärvi syyskuu 2002 ja kamerassa diafilmi.



Useita vuosia ruskaretkillä vietimme yömme samalla leiripaikalla. Syitä paikan suosimiseen löytyy monia, rauhallinen, tuuleton, valmis nuotiopaikka ja se tärkein kaikista. Aivan vierestä löytyi pieni mäennyppylä, jonka päältä oli esteetön näkymä Kilpisjärven yli Ruotsin tuntureille, syksyisen auringonlaskun suuntaan.

Illan rutiinit kulkivat nyt kyseessä olevana iltanakin, vuosiensaatossa muodostuneiden kuvioiden mukaan. Iltahämärissä sytyteltiin nuotio, jonka ääressä kerrattiin päivän tapahtumia ja mietittiin seuraavan päivän ohjelmaa. Paistettiin makkaraa ja nautittiin muitakin virvokkeita. Vähän väliä kipaistiin mäelle katsomaa josko jotain olisi tapahtumassa. Lähinnä seurattiin auringonlaskua ja myöhemmin, illan pimentyessä alkoi revontulien odotus.

Mantelipilvet:
Jo valoisan aikaan alkoi Muotkatakan kylkeen muodostua mukavan näköisiä pilviä, kuva 1. Valon vähetessä homma vain parani paranemistaan ja muodostui niin kiinnostavaksi, että siinä tohinassa nuotiokin pääsi sammumaan. Kaiken kaikkiaan näytelmä kesti muutaman tunnin, ja filmiä paloi. Auringon laskettua taivas alkoi selkenemään, kuva 8. Sitten illan kruunuksi täivaalle syttyivät revontulet.
- kuvat ovat suunnilleen kuvausjärjestyksessä.













Koskaan ei tiedä mitä jää näkemättä, jos ei käy katsomassa.